maanantai 28. toukokuuta 2012

Yövartio - Kun toinen maailmansota on läsnä

Kirjan nimi: Yövartio (The Night Watch)
Kirjoittaja: Sarah Waters, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2005
Sivumäärä: 509
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Lukupiirimme käsitys teoksesta "ei kovin paksu kun tässä on kiireitä" osoittautui Sarah Watersin Yövartioksi lähinnä mielenkiintoisen aiheensa sekä kirjailijan vuoksi. Harmi vain, että tässä vaiheessa piiriläistemme elämä oli oikeasti niin kiireistä, että suurimmalta osalta oli vielä osa kirjaa lukematta kun kokoontumisemme aika tuli. Mutta, näin käy joskus.

Teoksen rakenne on mielenkiintoinen: se nimittäin lähtee liikkeelle lopusta, joka on tässä tapauksessa vuosi 1947. Toisessa osassa pääsemme toisen maailmansodan keskelle ja viimeisessä osassa olemme juuri sodan kynnyksellä vuodessa 1941. Lukukokemuksen tekee siis hieman sekavaksi se, että kirjan alussa päähenkilömme ovat jo hyvin tuttuja keskenään ja pikku hiljaa lukijalle paljastuu, kirjan edetessä (tai peruuttaessa, ihan miten vain), miten näihin ystävyyssuhteisiin ja tilanteisiin ollaan päädytty. Minä itse luin ainakin ensimmäisen osan niin hurjaa vauhtia (osittain siksi, että minulla olisi edes jotakin materiaalia lukupiiriämme varten), että puolessa välissä olin jo täysin unohtanut sen, mitä päähenkilöillemme "nyt" kuuluu.

Päähenkilöitäkin on paljon, tosin tämänpaksuiseen kirjaan niitä mahtuu. Kay on toiminut sodassa ambulanssikuskina, pukeutuu miehen vaatteisiin ja etsii itselleen naisseuraa, Helen haluaisi omistaa kokonaan naisystävänsä Julian ja on tämän entisistä suhteista mustasukkainen, Vivin elämä on glamouria ja hänelle on suhde varattuun, perheelliseen mieheen sekä ainoa miehemme Duncan, jonka elämässä on useampi demoni. Koko ajan sota muokkaa ihmisiä ja saa aikaan erikoisia kohtaamisia vielä erikoisimmassa paikoissa. Kay on rikkaasta perheestä, mutta tahtoisi jättää sen elämän taakseen, Viv pyörittää ystävänsä kanssa hieman hämärältä kuulostavaa deittipalvelua, Julia etsii pakoreittiä ja Duncan asuu vankilasta vapauduttuaan vanhan miehen kanssa.

Rakkaudella on suuri merkitys päähenkilöidemme elämässä. Sodan jaksaa kun tietää, että jossain on joku joka välittää. Tyypillistä rakkaus ei tosin aina ole; tässäkin teoksessa pääsemme tutustumaan useampaan "epäsoveliaaseen" parisuhteeseen - eihän toisen maailmansodan aikaisessa maailmassa homous tai sukupuolilla leikkiminen ollut kovin muodikas tai edes hyvällä silmällä katsottu ilmiö. Silti teoksessa sivutaan useampaa suhdetta, jossa osallisena ovat kaksi saman sukupuolen edustajaa. Eikä Waters myöskään arkaile seksikohtauksien kanssa, sillä teoksen aikana kuvaillaan useampaakin lesboaktia: Waters ei kuitenkaan mässäile tai tuo asiaa esinä tabuna, vaan kauniina kahdenvälisenä tapahtumana. Homouden lisäksi kirja käsittelee myös yksinäisyyttä, itsensä pakoilua, avionrikkomista sekä hämäriä elinkeinoharjoittajia.

Kesti aikansa ennen kuin pääsin kunnolla sisälle teoksen maailmaan. Koska päähenkilöitä oli monia, aluksi oli vaikea pysyä perässä kaikissa tapahtumissa. Kirjan kirjoitustyylikään ei ainakaan asiaa auttanut, sillä kaikkia suoria viittauksia ei tajunnut ennen kuin oli päässyt teoksen loppupuolelle, jossa asioita selitettiin tarkemmin myös lukijalle. Lopulta kuitenkin viihdyin teoksen parissa hyvin vaikkakin lähes jokainen päähenkilö saikin aikaan ärsytyksiä. 

Watersin tyyli kirjoittaa on yksinkertaisen tehokas. Hän ei pyri kikkailevaan kieleen tai maksimoimaan kuvailun tehokkuutta. Sen sijaan hän keskittyy asioihin ympärillä, ihmisten välisiin suhteisiin, heidän tunteisiin ja ajatuksiinsa, tapahtumiin tässä ja nyt. Varsinkin sota-ajan kuvauksessa tämä tyyli on pureva, se ei turhia romantisoi, mutta ei toisaalta myöskään luo synkkiä kuvia: se esitää asiat sellaisena kuin ne ovat.

Arvosana: ****

2 kommenttia:

  1. Luin tämän vuosia sitten sen ilmestyttyä englanniksi ja olen siitä lähtien aikonut lukea kirjan uudestaan. Tuo "lopusta alkuun" -rakenne oli kieltämättä aika haasteellinen ja nyt kirjan tapahtumat ovat pyyhkiytyneet mielestä niin tehokkaasti, että toinen lukukerta tuntuu varmaan yhtä sekavalta kuin ensimmäinen. :) Mutta ehkä tänä kesänä tartun vielä tähän...

    VastaaPoista
  2. Tuo kirjoitustapa todellakin toi omat haasteensa lukemiseen. Ehdottomasti tämä vaatisi minunkin osaltani uudelelenlukemisen ja mahdollisimman pian, jotta asiat olisivat vielä muistissa. Taitaa tosin se lukeminen nyt jäädä, kun lukupino on nyt jo luvattoman korkea.

    VastaaPoista